<$BlogRSDURL$>
Tossun yllä ja alla
keskiviikkona, lokakuuta 27.
 
Sänky on pyhä paikka
Sängyllä on vain yksi tarkoitus ja funktio. Tai no okei, kaksi, mutta kirjoitus keskittyy siihen toivottavasti ensiksi mieleen tulevaan. Nukkumiseen. Kun vetäydytään yöpuulle, annetaan hyvänyönpusut sekä -halit, otetaan kullekin pariskunnalle sopivin akunlatausasento ja annetaan soittaa kukonlauluun asti. Joskus tietenkin sitä toiseksi mieleentulevaa, luonnollisesti.

Asia jota en käsitä, on ylimääräinen pälpätys ja asioiden vatvominen puoliunessa, jolloin ei takuuvarmasti synny loogisia päätelmiä. Miksi pitää herättää unenpöpperöinen puoliso ja vaivata häntä ajatuksilla joiden myötä menee sitten unikin? Eikö näitä asioita voi keskustella sivistyneesti valoisaan aikaan kahdestaan vaikka kahvi- tai teekupposen kanssa sohvalla löhötessä? En ymmärrä.

Kaiken kruunaa tietenkin lopputilanne. Huolistaan avautunut helpottuneena saa unenpäästä kiinni ja vastakappale pähkäilee hänelle kerrottuja ongelmia unet menettäneenä.
torstaina, lokakuuta 14.
 
Rakentava palaute
Vastuutehtien mukana tulee luonnollisesti vastuu jostakin. Tällöin tehtävän tekijä nousee huomaamattaan kaikkien silmissä hieman ylemmäksi, ja luonnollisesti hän saa palautetta. Joko positiivista tai negatiivista. Mikäli kumpaakaan ei tule, kannattaa minun mielestäni kysyä joltakulta miten homma hänen mielestään toimii. Suomalaiset kun eivät minusta tunnu kovin helpolla avautuvan, ja sitten kun avautuvat niin pesuveden mukana menee helposti naapurinkin lapset.

Valitettavasti kaikki eivät osaa ottaa vastaan palautetta, ja tulkitsevat parannusehdotuksetkin ehdottomiksi vaatimuksiksi tai jopa uhkailuiksi ja vähintäänkin henkilökohtaiseksi hyökkäykseksi persoonaa vastaan eikä vastuutehtävien hoitoa koskevaa menettelyä. En tiedä olenko yksin, mutta osoittaisin koukkuisella sovinistisormellani naisia, sillä he tähän tuntuvat jostain syystä enimmäkseen syyllistyvän. Toki, monet poikkeukset vahvistavat säännön.

Miksi on näin? Ovatko miehet vain paljon yksinkertaisempia eivätkä ymmärrä heitä kohtaan osoitettua mahdollista hyökkäystä? Vai käyttävätkö naiset todellakin tällaista halpamaista toimintatapaa henkilökohtaiseen parjaukseen? Valittavat asioista, jotka oikeasti ovatkin hyvin tehtyjä ja toteutettuja? En tiedä. Monimutkaisia ovat, sanoi tie-insinööri kun serpentiiniteistä keskusteli.
perjantaina, lokakuuta 1.
 
Luomun hetelmiä
Iltana eräänä syksyisenä pyöräilimme jälleen kerran Naamiolaan kahvituttamaan itsemme sekä tekemään tuttavuutta tuoreimman Me naiset -lehden kanssa. Minua kiinnostaa kyseisessä kausittaisessa julkaisussa lähinnä mystinen värikkään sekava taitto ja parempaa puolta taasen sanaristikko. Matkan varrelle sattui paikallinen keskusta kauppoineen ja parkkipaikkoineen. Siellä nautiskeli lapsuuden viattomuudesta kolme maamme tulevaisuutta täysin rinnoin pyöräillen ympäri kulkureittejä nakellen koeputkia palasiksi maahan.

Onneksemme huomasimme junioreiden temppuilun ja osasimme varoa sirpaleita maassa näin välttäen jälleen pyöränkumien puhkoutumisen. Edellisestä olikin aikaa viikko tai pari, nasta painettu parkissa levänneen polkulaitteen takakumista läpi. Näin jälkikäteen harmittaa, että oli kiire. Olisin mielelläni havainnollistanut jollakin tapaa vapaata kasvatusta ja käytöstä lapsukaisille.

Syytän nykynuorison totaaliturmeluksesta kyseistä luomukasvatusta suosivia vastuuttomia vanhempia sekä ihmismielen turruttavaa kaupunkiympäristöä! Kasvattakaa lapsenne metsässä, jolloin he automaattisesti oppivat oikeat, oikeamieliset ja jalot arvot!

PS: Jos äiti kieltäytyy nuhtelemasta lastaan vedoten vapaaseen kasvatukseen, saanko sylkäistä päin näköä ja sanoa että minutkin on kasvatettu vapaasti? Riippuuko vastaus siitä, valehtelenko? Siis onko minut kasvatettu vapaasti vai häkissä?
 
Spoontastic
No kai määkin sitten kun muutkin. Lusikka-asento on mukava asento. Siinä on mukava olla. Tykkään nukkua lusikassa. Matti tarvitsee kasvavana poikana päiväunia. Illalla nukkumaanmennessä on sitten Matin vuoro olla kiltisti lusikkatelineenä. Ja sinisimmät ajatukset saalistetaan parhaiten selällään rötköttäessa kädet pään takana.
tiistaina, syyskuuta 28.
 
Romanttinen lahja
Heittäydytäänpä välillä pää edellä siirappitynnyriin ilman snorkkelia ja kerrotaan täältäkin eräänlainen romanttisuuden huippu. Sain siis lahjan kauniimmalta osapuolelta. "Tähän selälleen" kävi käsky. Kylmää hikeä ja tykytystä, ripaus pelkoakin. Instrumentit valmiiksi ja toimeen. Pari edestakaista liikettä, inhottavaa hajua ja muutama vuodatettu veripisara. Ehkä aloittelijan kokemattomuutta. Homma ohi ja mitä opimme? Ensi kerralla pienemmät pelit ja kumihanskojen käyttö enemmän kuin suotavaa.

Ja jottei noviiseilla mene heti sormi suuhun niin tästä toimintaohjeet langoilla leikkimiseen.

Powered by Blogger Weblog Commenting by HaloScan.com